Siitä on nyt kulunut 136 päivää kun blogissa on viimeksi jotain kirjoitettu. Ehei; ei me olla mihinkään hävitty, arki on vain lohkaissut leijonan osan ajasta. 

Syitä leijonan osaan monia, yhtenä opintojen loppuun saattamisen tavoite. Se on raksa-vuoden formaliinissa makoilun vuoksi syttynyt uudelleen. 

  

Raksavuonna opiskelut jäivät  käytännön syistä hyvin vähiin. Pienessä kaksiossa kun ei ollut tilaa edes papereita mihinkään levittää – ehei, paperiton toimisto on toiveista huolimatta t o d e l l a kaukana nykypäivästä. Eikä olisi kyllä ollut aikaakaan kun kaikki aika meni suunnitellessa ja tutustuessa hiukan rakentamisen tieteenalaan. 

Tänä vuonna on jälleen motivaatio syttynyt ja gradun aihe on noussut aiempaa isompaan kiinnostavuusasteeseen. Nyt ei malttaisi millään sormiaan erossa pitää. Johtunee suurelta osin myös siitä, että nyt gradun aiheelle on käyttöä ihan konkreettisesti muun muassa omassa arkityössään. Pitkästä aikaa on fiilis, että aihe on juuri sopiva omaan makuun, juuri sopiva minulle. 

Käytännön toteutus toki jämähtää viikonloppuihin, arki kun sujuu mielenkiintoisissa merkeissä hyvin vauhdikkaasti. Viikonloput ovat vastaavasti ihan liian lyhyet. Toisaalta sekään ei pahasti harmita kun arjessa on tällä hetkellä huikeasti positiivista haastetta ja paljon mahdollisuuksia. 

Raksaprojektin valmistumista laskettiin päivä kerrallaan, jokainen päivä erikseen aamukammassa rastittaen. Seuraava tavoitteelinen ajanjakso laskettaneen gradun kansittamiseen, mutta riittääkö noin 210 vai tarvitaanko 360 päivää?   

Hyvästä suunnitelmasta huolimatta kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee