Se on jotain mistä paljon puhutaan, se on jotain minkä kaikki tietävät olevan olemassa. Se on jotain mitä ei oikeastaan voi kunnolla sanoin kuvata, se on tunne joka pitää kokea.
Se on tunne, joka syntyy yhteisen tavoitteen tavoittelemisesta rinta rinnan, ilman kilpailua paremmuudesta. Se on ajanviettoa samoin ajattelevien kesken, pieniä puuhia, paljon iloa ja runsaasti naurua. Kun sen yhteisöllisyyden kokee, ei siitä halua luopua – ei, vaikka muuttaisi pois yhteisön piiristäkin, sinne haluaa aina palata koska siellä olo on niin kotoinen.
Tänäänkin palaan kotiin yhteisen illan jälkeen hyvin voimaannuttuani, nauttien vielä kotipihalla luonnon kauneudesta auringonlaskun aikaan. Onnea on olla osa jotain noin hyvää.