Tässä juuri kirjoitin suurista suunnitelmista tehdä piha kerralla kuntoon. Syksyllä oli maanrakennuksen kaivurikuskillekin kerrottu toiveista nurmikon istutuksesta ja maan pinnan tasoittamisesta. Syksyllä kaikki näytti hyvältä – päällisin puolin katsottuna kuten silloisessa postauksessakin kirjoittelin. 

Nurmikon rakentaminen aloitettiin tällä viikolla tontin pohjois- ja itäpäädystä. Projekti etenikin hyvin – siihen asti kunnes tänään siirryttiin talon eteläpuolelle. Kaikissa oppaissa sanotaan että nurmikon perustamisessa multakerroksen paksuus on 20cm, se on loppujen lopuksi ihan älyttömän paljon. Tässä otettiin tietoinen riski ja pyydettiin kaivurikuskilta vähän vähemmän, sellainen jok riittää hyvin olematta kuitenkaan noin älyttömän paljoa. 

Nyt tämän päivän pihahommien yhteydessä todellisuus paljastui. Monessa paikkaa eteläsivulla multaa on vain sentin verran, paikka paikoin vielä tätäkin vähemmän.  Haravalla koputat maanpintaa niin savi on heti vastassa. Eikä aina tarvi edes koputtaa vaan kevyt rapsutus riittää. Eihän sitä savessa mitään kasva, ei edes nurmikko! 

Rahaa paloi tähän multa-hässäkkään  jo nyt niin paljon euroja ja vielä ylläri-kulueränä maanrakennushommiin vielä enemmän, etten yhtään multakuormaa tähän pihaan enää tilaa! Jos on sovittu nurmikolle sopiva multakerros pihalle, siten että seuraavaksi voi vain levitellä siemenet pintaan, niin sovitusta pitäisi pitää kiinni.

Tiukasti jos tilannetta katsotaan, niin meidän olisi itse pitänyt heti loka-marraskuun räntäsateissa lähteä köljäämään pihan multia, mutta kuullun palautteen perusteella vain luotti siihen että pinnan alla on asiat niinkuin on sovittu. 

Nyt ei auta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin (kuten äitini pruukaa sanoa kun jotain oikein kovasti toivoo) ja toivoa että nurmikko tähän pihaan joskus vielä kasvaisi. 

Haaveenako vain? / Kuva: http://www.puutarhakauppiaat.fi

Mainokset