Kolmas kerta toden sanoo vai sanooko? Nyt on siis kolmas kerta kun nurmikkoa istutetaan. Ensimmäisellä kerralla rivarin takapihan nurmikon laitto meni ihan pieleen, toisella kerralla nurmikkoa tehtiin vanhasta heinäpellosta niittämällä (tuli muuten tosi hyvä nurtsi!) ja nyt tehdään nurmikkoa kuten oppaissa sanotaan. Tai ainakin yritetään. Tänään on siis tasoiteltu, harattu, jyrätty, lannoiteltu, kalkittu ja siemenetkin levitetty osaaan tontista. Koekappaleeksi valikoitui koko pohjoisreuna ja osa läntisestä reunasta. Lähipäivinä/viikkoina pyritään saamaan loputkin työn alle. 

No, jos nyt oli nurmikon vuoro, niin milloin sitten on oikea aika istuttaa puu? No eilen tietty! Näin sanovat ainakin monet ympäristökampanjat sloganeissaan 🙂 Nurmikon lisäksi työn alle pääsivät siis myös omenapuu, kirsikkapuut x3 sekä lehmus. Taimien hankinnassa luotettiin tuttuun ja hyväksi koettuun paikkaan, Mattilan taimistoon Nousiaisissa. Luottamus syntyy kokemuksesta. Edelliseen kotiimme haimme samalta taimistolta puolentoista sataa isotuomipihlajan tainta, joista joka ikinen lähti kasvuun. Samoin kävi myös kaikille marjapensaille ja luumupuille kasvuunlähtö oli varmaa. Tiesimme siis että laatuun voi luottaa. Ja kun en ole mikään viherpeukalo, tehdään tämä piha nyt kerralla kuntoon. 

Mattilan taimiston osaava myyjä neuvoi oikean omenalajikkeen valinnassa toiveiden mukaan ja ”Pirja”-lajikkeeseen päädyttiin. 

Aikaisin keväällä kukkiva kesäomena ja herkkulajike, jonka hedelmät kypsyvät jo elokuun puolivälissä. Tuorekäyttöön sopivat hedelmät. Kotimainen ’Pirja’ kuuluu myös ilmastollisesti kestävimpiin omenapuihin. Sillä on melko hyvä vastustuskyky omenaruven suhteen ja hyvä vastustuskyky muumiotautia kohtaan, minkä vuoksi ’Pirjaa’ suositellaan luomuviljelyyn.

Kirsikoiksi valittiin niin ikään myyjän neuvojen perusteella ”Mustialan matala” eli matalana kasvava marjoiltaan makeimmasta päästä oleva lajike. 

Morellityyppinen, itsepölytteinen lajike on pensasmainen,  200–250 cm korkea ja 150–200 cm leveä. Sato kypsyy hyvin aikaisin kesällä. Marjat ovat melko isot ja happamanimelät eikä niissä ole karvasta jälkimakua. Hyvin kestävä, sillä lajike menestyy Oulun korkeudella saakka vyöhykkeillä I–V.

Lehmuksen valintaa puistolehmuksen ja metsälehmuksen välillä pohdittiin varmaan pisimpään. Puistolehmus kasvaa kuulemma hieman kapeampana ja muodostaa sellaista pallomaista lehvistöä, kun taas metsälehmus on hieman leveämpi ja vapaamman mallinen. Tärkeä rooli on myös varrella, puistolehmukseen tulee vuosien varrella niitä isoja pahkuroita, kun metsälehmuksen varsi on suorempi ja siten kauniimpi 🙂 
 

Kuva: http://www.espoo.fi

 

Nyt toivotaan siis vain sadetta ja sadetta – silleen sopivasti. Kevyesti tihuttaen mutta pitkään jatkuen. Näin nurmikon siemenet ja taimet saisivat hyvät eväät kasvuun, ilman että kastelusta pitää tehdä suurta ohjelmanuneroa 🙂 

Advertisement