Vihdoin se on täällä, nimittäin monien pohdintojen huuva! Puuhellan käryjen poiston suhteen on jumpattu suunnitelmaa ja toteutusta suuntaan jos toiseen. Välillä mietittiin huippuimuria, välillä omalla moottorilla toimivaa ja välillä jopa huoneilmaan vapauttavaa systeemiä mutta lopulta huippuimuri katolla voitti. Puuhellan sijainti keskellä avointa tilaa kun ei ollut mikään tavanomainen paikka perinteiselle huuvalle, joten haasteita ja epäilyjä huuvan onnistumiselle oli roppakaupalla. Eikä tilannetta helpottanut se, että toiveena oli saada siitä mahdollisimman huomaamaton ja/tai tilaan saumattomasti sopiva. 

Hankintatyyppinä käsityönä tehtävä tilaustyö oli yllättävän jännittävää, koska työn tulos on kiinni siitä miten aukottomasti toiveesi kuvailet, miten toinen toiveet hahmottaa ja miten ne osaa tuotteeksi konkretisoida.  Kaupan hyllyltä hankkiminen on visuaalisesti hahmottavalle ihmiselle huomattavasti helpompaa, kun näet heti mitä olet ostamassa ja voit sen perusteella tehdä päätöksen. Tarvittiin siis hyvää kommunikaatiota tilaajan ja tuottajan välillä jotta tilauksessa onnistuttaisiin. 

Täytyy myöntää että hyvin naantalilaisen Asomet:n kahden sukupolven miehet haasteen vastaanottivat ja siitä suoriutuivat.  Vanhemmalla polvella on vuosien ellei vuosikymmenten kokemus huuvien teosta. Ensimmäisellä tapaamisella hahmoteltiin toiveita. Muutamista  toiveista luovuttiin niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi mutta  toisaalta saatiin muutama käyttökelpoinen vinkki toteutettavaksi, sellaisia joita emme edes osanneet toivoakaan. 

Lipattomuus oli yksi toiveista josta luovuimme, sillä avonaiseen tilaan asennetttuna tuo lipare vahvistaa ja tukevoittaa koko huuvan rakennetta. Toisaalta lipareen kääntöpuolelle saamme huomaamattomasti asennettua led-nauhan sisäreunaa kiertämään, jolloin huuvan ja puuhellan valaistus on toteutettu muun asunnon kanssa yhtenäisellä tavalla. Tämä oli erittäin hyvä idea Asomet:n Karilta. Vielä kun Mäkelän rakennuksen  sähkäri saa led-nauhan ja sähköt kytkettyä niin saadaan esiin lopullinen näkymä. 

Huuvan väriksi oli melko helppo valita jauhemaalattu valkoinen, joskin rosteria/terästäkin ehdittiin välillä miettiä. Mutta onneksi päädyttiin Karin suosituksesta valkoiseen! Jännittävää oli myös huuvan asentamisen seuraaminen. Huuvan saapuessa ja pakettia purettaessa se näytti aluksi valtavan suurelta, mutta loppujen lopuksi se sopii paikkaansa oikein hyvin. Vai mitä olette muut mieltä? 

   
  

Huuvan lisäksi myös kaikki alakatot on nyt saatu valmiiksi ja viimeinenkin vaatekaapin runko pystytettyä.

  

Huuvan siron muodon vuoksi ilmavuus olohuoneen ja keittiön välillä säilyy lähes entisellään.


 

Listoitukset sujuvat Mäkelän miehiltä vaikeissakin paikoissa hyvin….

  

….joskin tästä täytyy vielä jutella…

 

Tältä huuva irroitettavine rasvasuodattimineen näyttää alhaalta päin. Led-nauhan sähkö tuodaan lipareelle etu-oikean kulman sisäpintaa pitkin huomaamattomasti. Led kiertää liparetta noiden pikku-väkästen takana, joilla se kiinnitetään huuvaan kiinni.

Huippuimurin toimintaa ohjataan keittiön seinässä olevasta painikkeesta ja katolla pyörii Vilpen Eco -imuri. Ilmanvaihtokanava huuvaan puolestaan avataan perinteisesti tuosta narusta (narua tullaan lyhentämään kunhan ehditään). 

  

Kuvat eivät nyt kyllä mairittele teknisellä laadullaan, valaistusasiat eivät vielä kunnossa ole. Raksavaloilla kuvattaessa tulee kellertäviä kuvia iltaisin ja päiväsaikaan ilman valoja taas sinertän hämäriä. Mutta kaipa me kohta saadaan myös valot taloon! 
  

Mainokset