Pitkä, pimeä viikko ja hyvin harmaa viikonloppu ovat vaatineet veronsa, väsymys on ollut tolkuton. Tuntuu ettei edes koko viikonloppuna energiavarannot ole nollaantuneet. Saatiinpa silti asioita pykälän verran eteenpäin, vietiin nimittäin ensimmäisiä tavaroita uuteen kotiin! Ei nyt järin kummallista, lähinnä sellaisia ulos sijoitettavia juttuja, jotka eivät ole rakentajien tiellä ja siten haittaa projektin etenemistä.
Mennä viikolla mies kävi naputtelemassa Stalan postilaatikon kotitien päähän. Kestopuusta värkkäsi taustalevyn ja jalat, käsitteli samalla öljyllä kuin hiekkalaatikko viime kesänä. Lisäksi vielä sinkityt tolppajalat ja avot! Hieno tuli 🙂 Kovaa oli maaperä, taituroida sai, mutta nyt ainakin pysyy pystyssä.
Lisäksi kaivurikuskin lähdettyä tuotiin myös roskiskatos sille tehtyyn paikkaan. Kyllä se jo liki puoli vuotta killuikin peräkärryn päällä vuoroaan odottamassa! Täällä jo kirjoitin ensimmäiset maininnat katoksen hankinnasta.
Tässäkin, kuten monessa muussakin jutussa, huomasi että asioita pitäisi katsoa kokonaisuutena – ei erillisinä osina tai ainakaan pitkällä aikaerolla. Juhannuksen tienoilla olin niin kovin tyytyväinen roskiskatoksesta ja innoissani sitä kaikki pyhät maalailin. Nyt kun se saatiin paikkaansa niin eihän se sovi siihen lainkaan! Ei niin mitenkään! Takana oleva talli on hyvin selkeä piirteiltään ja roskiskatos….hmmm…. maalaisromanttinen? DIY-jutut pitää siis ottaa uudestaan mukaan kuvioon ja ruveta katosta tuunaamaan, mutta miten? Olisiko lukijoilla ideoita?
Yksi pieni juttu löytyi, joka vähän helpottaa, mutta ei mitenkään poista koko ongelmaa. Nimittäin noin metrinen havu ruukkuun tuohon tallin ja katoksen välille. Se sitoo näitä hieman yhteen sijainnillisesti. Ruukku ja sen alle tuleva laatta jo vaateriin aseteltiin. Huomenna vuorossa on Viherlassila tai Plantagen tmv, josta tuo havu kipaistaan hakemassa.
Jonnin verran keskeneräisyys näissä kuvissa näkyy; puukasa häviää tuosta kunhan saadaan puuvarasto valmiiksi. Ja katoksen ovista puuttuu kunnon kiinnike/lukko etteivät repsottaisi.
Mutta siis; miten tuota pitäisi tuunata jotta muihin rakennuksiin mallaa yhteen?
atheino said:
Maalaisromanttisuutta vähentäisi kaarevien reunojen suoristaminen ja vinojen etulautojen asettelu suoraan tai poistaminen kokonaan (asentaminen ovien taakse, jos tukea ovat antamassa). Muuten näyttää aika passelilta. Mekin varmaan tarvitsisimme tuollaisen… olen myös aavistuksen (erittäin) kade autosuojasta! sitä – ja erityisesti varastoa sen kyljessä – kyllä kaivataan!
TykkääTykkää
minnalindell said:
Kiitos kommentista!
Tuon suoristamisen vois varmaan tehdä jo nyt talvellakin, ei se varmaankaan hirmusti haittaa jos lautojen päädyt jää puupinnalle muutamaksi kuukaudeksi. Ristikon siirto taakse pitää jättää keväälle, siitä jää suuret maalitomat jäljet 😛
Mutta hyviä ehdotuksia, niistä voidaan startata 🙂
TykkääTykkää
Jonna said:
Samaa meinasin ehdotella, että kaarevat osat suoristaisi 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Projekteistatärkein said:
Mitäs ootte mieltä, pitäiskö myös tuo ovien laudoitus kääntä vaakaan ja tihentää? Vai meniskö jo liian pitkälle?
TykkääTykkää
Essi // Koti rakennetaan tunteella said:
Muuten on ihan moderni, mutta ovet ovat tosiaan hyvin maalaisromanttiset. Laittaisin vaakarimaoven. Ja vain yhden, kahden avaaminen saattaa alkaa ottaa kuulaan 😉
TykkääTykkää
Projekteistatärkein said:
Hyvä idea tuo 1-ovisuus! Pitääkin laittaa pohdintaan olisko toinen puoli kiinteä vai tapilla maassa kiinni siten että tarvittaessa auki saisi. Kiitos ideasta!
TykkääTykkää
Jonna said:
Vaakarimoitus on kyllä hyvä idea, kun noi autotallinkin ovet on vaakaraitoina vieressä 🙂
TykkääTykkää