Avainsanat

Välillä on hyvä pohtia askelmerkkejään, onko etenemä ollut oikean suuntaista ja pituista. Yksi, positiivinen tokaisu meidän rakentamis-innokkuudesta herätti pohtimaan asiaa lähemminkin. Helatorstain ratoksi intouduin nyt siis syvällisiä miettimään.  Miksi juuri tämä projekti on näin tärkeä että siitä blogia kirjoitetaan? 

Taloja on Suomessa rakennettu jo jokunenkin tovi, toisin sanoen jo vuosisatojen ajan eli varmaankin jo monia satoja tuhansia taloja. Toisaalta bloggaaminen on hyvin yleistä nykyään, internetin loputtomasta maailmasta löytyy lukemattomia blogeja milloin mistäkin aihealueesta. Yksistään suomalaisia raksa-blogeja löytyy satoja, ellei tuhansia. Jokaisella bloggaajalla on omat intressinsä ja motivaattorinsa blogin kirjoittamiseen. Meille blogi toimii ikäänkuin päiväkirjana ja myöhemmin muistona siitä, miten ja millaisista osakokonaisuuksista tämä, kutsumanimeltään ”projekteista tärkein” on rakentunut. Mitä pohdintoja on mihinkin raksa-vaiheeseen liittynyt, millaisia tunteita ja fiiliksiä niihin on liittynyt ja miten on päästy niihin päätöksiin joihin on matkan varrella tultu.

Toisaalta olemme iloisia jos joku lukija tai ohikulkija saa tarinastamme jotain vinkkejä, ideoita tai edes pohdittavaa miettiessään oman projektinsa aloittamista tai toteuttamista. Etenkin kun emme ihan kaikkein tyypillisimmällä ”talopaketti palasina tontille” -kaavalla rakenna, vaan talo tehdään kokonaisurakointina pitkästä tavarasta perinteistä rakentamisen vahvaa ammattitaitoa hyödyntäen. Mielipiteitä rakennustavoista on varmasti yhtä monta kuin rakentajaa/rakennuttajaa, joista jokainen on vieläpä likimain yhtä oikein, omine plussineen ja miinuksineen. Niistä riittäisi juttua ihan oman postauksen verran, siitä sitten ehkä joskus toiste lisää.

Ihanin ideaalitilanne rakentamiselle olisi varmaan silloin kun saat asua entisessä kodissasi koko rakentamisen ajan. Lisämausteensa rakennus-projektiin kun tuo entisen asunnon myynti ja vielä enemmän väliaikaisen asumisen kuviot. Edellisessä kodissa ehdinme asua yli 13 vuotta ja sitä edellisessä, ensimmäisessä omassa asunnossa muutama vuosi. Nämä vuodet olivat hyvin tapahtumarikkaita, jo perheen elinkaareen liittyen mutta myös omien tottumusten ja kodille asetettujen kriteerien muodostumiseen liittyen. Nyt meneillä oleva vuokra-asuminen vaatii jotenkin vaan paljon henkistä kanttia. Alue on ihana ja rauhallinen sekä rivarin naapurit oikein mukavia, niistä ei pahaa sanottavaa – päinvastoin. Lukijasta seuraavaksi esitettävä pointti voi kuulostaa pikkusieluiselta mutta meille, tai vähintäänkin minulle, suurelta. Vuokra-asunnossa ei välttämättä pääse samassa määrin vaikuttamaan asunnon kuntoon, sisustukseen tai vähääkään suurempiin kuvioihin yhtään, kuten esimerkiksi  lattiamateriaaliin, seinien kuntoon tai ylipäätään suurempiin puitteisiin. Tai varmasti saisi tehtyä isännöitsijän luvalla ja kustannuksella jotain, mutta siinä kohtaa astuu voimakkaasti esiin sana ”väliaikainen”. Väliaikaisuuden vuoksi on pihistetty asumismukavuudesta paljon – ”kyllähän sitä nyt yhden vuoden pärjää melkein missä ja miten vain”, on tuttu myös omana tokaisunani. Väliaikaiseen kotiin ei raaski investoida seinän reikien paklaamista, ei tapetointia eikä laminaatin levittämistä muovimaton päälle. Ei paperilaskoskaihtimen vaihtamista säleverhoksi eikä montaa muutakaan. Etenkään kun remontoinnin edestä ei ole piiruakaan väistötilaa. Kyllä sitä nyt vuoden pärjää. Joo. Totta. Pieniä asioita jokainen mutta yhdessä entiseen nähden puolitetun asuntokoon kanssa tekee tiukkaa. 6 henkeä ja 60 neliötä.

Bloggaaminen ja raksa-tarinan kertominen tuo uuden kodin lähemmäs – paljon lähemmäs. Ihmistyyppinä olen aina tykännyt kirjoittamisesta, etenkin vapaasta kirjoittamisesta, joten bloggaaminen on siten luonnollinen valinta. Kirjoittamalla saan asioita selkeytettyä paljon ja huomaa asioita ihan eri tavalla kuin vain mielessään miettien. Kun välitalossa seinät tuntuvat kaatuvan on helpottavaa pohtia ja miettiä uuteen kotiin liittyviä juttuja, kuten viime aikoina ulkomaalin oikean harmaan löytämistä, oikeiden ovien valitsemista ja kirjoittaa niistä. Intoutuessaan oikein kunnolla kirjoitushommiin voi parhaimmillaan kokea ”flown” ja jopa kuvitella jo asuvansa uudessa kodissa.

Mutta jottei postaus ihan pelkäksi huokailuksi menisi, pitää mainita että pari ihanaa sisustusjuttua löytyi taas! Kirpparilta löytyi priimakunnossa se taulu, jota Ikeasta olen pitkään toivonut. Saattaa näyttää tavis-taululta mutta massiivisen kokonsa (200cm x 140cm korvaa osittain jo foto-tapetin!) johdosta tämä tulee joko sängynpäädyksi makkariin tai eteiseen tilan tuntua tuomaan.

Silta-taulu

Postilaatikon saimme päätettyä olevan Stalan mallistoa, niin ikään jo pitkään ihastelemani laatikkomalli. Saadaan siis meidänkin puolestamme kaunis Stala-rivistö kadun päähän 🙂

Postilaatikko

Näillä siis fiilistellään tällä kertaa 🌹

Mainokset